Luetaan myös rivien välistä

Linssin voima

Mediakulttuuri-kurssin essee medialukutaidosta.

Lukutaidon evoluutio

Yhteiskunnassa, jossa elämme, ei enää riitä, että osaa lukea, vaan kokemaansa täytyy myös osata tulkita oikein. Tätä taitoa opetetaan kouluissa ala-asteelta asti, ehkä jopa oppilaiden huomaamattakin. Muistellessani omaa peruskouluaikaani, en saa mieleeni kuin joitakin hetkiä, jotka voisi mieltää suoraan medialukutaidon opettamiseksi. Luokka-asteilla 5. ja 6. olin tietotekniikkaluokalla, joten opetukseemme sisältyi muita enemmän tietotekniikan opetusta. Tällöin sain myös ensikosketuksen internetiin ja sen rajattomuuteen. Yläasteella järjestettiin kerran vuodessa teemaviikkoja, jolloin koululle kärrättiin valtavat läjät Kouvolan Sanomia, tai muita sanomalehtiä, ja niitä sitten tutkittiin opettajan johdolla, kuka enemmän ja kuka vähemmän innostuneena. Lukiossa asiaan perehdyttiin luonnollisesti huomattavasti enemmän esseiden, analyysien, tiivistelmien ja referaattien muodossa. Myös vierailut teatterissa ja kantaaottavaan sekä poliittiseen kirjallisuuteen (esim. Tuntematon sotilas ja Valkoinen kuiva kausi) tutustuminen edesauttoivat medialukutaidon kehittymistä. Toki tämä vaati myös sen, että opettaja tai oppilas itse tiesi enemmän todellisten tapahtumien taustoista ja siitä miten niitä on mediassa käsitelty. Vietin muutaman vuoden lähestulkoon täydellisessä uutispimennossa omistamatta televisioita, lukematta sanomalehtiä ja sivuutin lähestulkoon kaiken internetissä vastaan tulevan uutisoinnin. Palattuani "ihmisten ilmoille" koin jonkinasteisen kulttuurishokin ja nykyään olen yrittänyt tutustua vain asiapitoiseen tarjontaan, pyrkien välttelemään itseäni ärsyttävää roskaa.

Medialukutaito on nyky-yhteiskunnan perustaito ja se onkin perinteisen sanomalehden, radion ja television ohella yhä useammin sidoksissa uudempiin sähköisiin viestimiin, kuten internetiin. Medialukutaito on osa laajempaa kokonaisuutta, mediakasvatusta, jonka lähtökohtana voidaan pitää laitteiden oikeaoppista ja turvallista käyttöä. Tietoyhteiskunta tulvii kaikenlaista sisältöä ja yksilön pitäisi osata tulkita vastaanottamaansa informaatiota oikein. Ei suoraan hyväksymällä lukemaansa, vaan suodattamalla ja tarkastelemalla sitä kriittisesti eri näkökulmista. Kyseenalaistaminen on tärkeää ja tervettä. Esimerkiksi seuraamalla uutisointia useasta eri lähteestä, muodostuu tapahtumien kokonaiskuvasta huomattavasti laajempi. Toisaalta hyvin usein eri uutistoimistojen antamat tiedot ovat ristiriidassa keskenään ja tämä ei ainakaan helpota tiedonjanoisen ihmisparan elämää. Media luo ihmisille mielikuvia siitä, millaista elämä muualla on ja pahimmassa tapauksessa ajaa ihmiset epätoivoisesti tavoittelemaan tietyntyyppistä elämää tai olemusta. Tästä parhaana (ja pahimpana) esimerkkinä nykyajan kauneusihanteet, jotka ovat vääristyneet kuvankäsittelyn ja muun manipulaation myötä. Kriittinen medialukutaito auttaa välttämään nämä karikot. Sen avulla voimme myös oppia paljon median kautta, käyttää mediaa rakentavasti jokapäiväisessä elämässämme ja kehittää itseämme ennen kaikkea motivoituneiksi, sosiaaliksi eläimiksi. Tämä todennäköisesti pitää myös itse tuottamamme sisällön ja muille jakamamme informaation jollain tapaa hyväksyttyjen rajojen sisällä, eikä ylilyöntejä synny niin helposti.

Yhteiskunta ja maailma ovat koko ajan kehittymässä yhteisöllisempään ja yhtenäisempään suuntaan. Muodostuu liittoja kylien, kaupunkien, valtioiden ja jopa maanosien välille. Pieni ei enää pärjää yksin monopolien keskellä, eikä ihminenkään saisi jäädä yksin median armoille. Vaikka internet yhdistää, samalla se myös eristää yhä useamman meistä yhteiskunnan ulkopuolelle. Mediakasvatuksen tulisi tapahtua ryhmissä ohjaajan johdolla. Yksilölle tulisi opettaa kertomaan esimerkiksi elokuvan tai kirjan synnyttämistä tuntemuksista ja ajatuksista. Opettajan ja oppilaiden vuorovaikutus mediakulttuurin opinnoissa rakentaa opetustakin aina vain hyödyllisempään ja hedelmällisempään suuntaan. Vanhemman opettajan voi olla aluksi vaikea päästä nuoremman sukupolven ajatusmaailmaan ja tästä syystä opettajan täytyykin kuunnella ja olla avoin oppilaiden näkemyksille. Opetus on jatkuvasti menossa kansainvälisemmäksi ja ehkä juuri sen myötä monikulttuurisuus tulee lisääntymään. Täten myös median rivistöt tulevat todennäköisesti järjestäytymään yhä uudelleen. Medialla onkin parhaat vaikutusmahdollisuudet terveen monikulttuurisuuden syntyyn. Esimerkiksi Suomessa rikoksista uutisoidessa jätetään hyvin usein rikoksentekijän kansalaisuus mainitsematta. Tällä halutaan todennäköisesti ehkäistä ja vähentää ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Itselleni herää kuitenkin kysymys, että miksi mediassa peitellään tällaisia asioita? Miksi ei kerrota koko totuutta sellaisena kuin se on? Asioita pitää itse lukea rivien välistä ja voin vaan kuvitella, miten paljon juoruja ja huhuja tällainen peittelevä uutisointi saa aikaan.

Välillä tuntuu myös, että metafora-ajattelu ja -ilmaisu ovat hiipumassa. Kaikki ihmiset eivät välttämättä osaa enää tulkita mediassa esiintyviä kielikuvia ja ilmaisun pitää olla suoraa ja joskus jopa todella tökeröä, että perusjätkäkin sen ymmärtäisi. Tämä on havaittavissa varsinkin tietyntyyppisissä uutisportaaleissa tai vaikkapa stereotypiota täynnä olevassa elokuvassa. Johtuneeko tämä sitten ammattitaidottomuudesta vai kiirestä, sen jokainen saa itse päättää. Toisaalta taas liiallinen leikittely voi johtaa harhaan asialliseltakin tieltä ja näin hämärretään taas jonkun todellisuudentajua.

Avatessasi internetin, pääset käsiksi lähes jokaiseen maailman kolkkaan. Uutiset, ilmiöt ja ihmiset toiselta puolelta maailmaa nielaisevat sisäänsä ja käsillä oleva tiedon määrä voi hämärtää itseään etsivän poloisen todellisuudentajua. Tarjolla on yksinkertaisesti aivan liikaa informaatioita. Naapurustossa ja kotimaassa tapahtuvat asiat eivät välttämättä olekaan enää niin kiinnostavia kuin kaukomaiden tapahtumat ja alat omaksumaan ehkä liikaakiin uusia tapoja, täysin eri kulttuureista. Tämä on toisaalta harmillista, sillä monet hienot perinteet, elämäntyylit ja ihanteet mahdollisesti kuolevat tämän myötä kokonaan. Medialukutaidon merkitystä ei voida väheksyä, sillä median avulla saamme parhaan kokonaiskäsityksen omasta ympäristöstämme ja maailmasta, jossa elämme.

Artikkelissa "Toward Critical Media Literacy: Core concepts, debates, organizations, and policy" (2005) Douglas Kellner ja Jeff Share listaavat medialukutaidon ydinkohtia. On tärkeää pitää mielessä, että media ei kuvaa todellisuutta kovinkaan usein täsmälleen sellaisena kuin jokin asia oikeasti on. Media luo vain jonkun näkökulman asiaan ja kyseessä on aina jonkun muokkaama ja luoma kuvaus. Median antamaa informaatiota tulisi aina tutkailla kriittisesti ja kyseenalaistaen. Herääkin kysymys, että minkälaisen median luomaa historiaa jälkipolvemme saavat tulkittavakseen? Toinen tärkeä esiintuotu ajatus on kaksoismerkitysten ja stereotypioiden olemassaolo, niiden oikeaoppinen tulkitseminen, sekä tuntemuksista ja ajatuksista keskusteleminen. Tämän lisäksi yksilön on tiedostettava, että käytännössä jokainen tulkitsee saamiaan viestejä jollain tapaa erilailla. Kenenkään ei pitäisi kuljeskella niin sanotusti laput silmillä, vaan täytyisi rohkeasti miettiä vastaanottamaansa informaatiota myös muiden näkökannalta. Kaikki lähtökohdat sukupuolesta rotuun ja yhteiskuntaluokasta seksuaaliseen suuntautumiseen, vaikuttavat siihen, miten käsillä olevaa asiaa kukin omakohtaisesti tarkastelee. Yleissivistävää koulutusta ei parane väheksyä, sillä median antamat viestit sisältävät hyvin usein vahvaa symboliikkaa ja sitä lähestyttäessä yksilon täytyy käsitellä usein varsin monitahoisia sosiaalisia, poliittisia, moraalisia ja jopa filosofisia ongelmia ja tilanteita. Kerronnallisessa sisällössä nämä merkitykset jäävät valitettavan usein viihdearvon ja vaikkapa visuaalisen ilotulituksen peittoon. Yksilön pitäisi jatkuvasti miettiä, kuka mediaa on tehnyt ja ennen kaikkea miksi. Liian usein ajatellaan, että median tehtävä on vain joko uutisoida tai viihdyttää, vaikka sen vaikutukset ovat lisäksi aivan jotain muutakin.

Media pitää rautaisessa otteessaan lähestulkoon kaikkea valtioista uskontoihin ja ilmiöistä ihmisiin. Tuntuu, että media on lopulta kaiken yläpuolella ja hallitsee jossain määrin kaikkea tietoyhteiskunnassamme. Media kasvattaa meitä jokaista johonkin suuntaan, usein täysin huomaamattamme. Ehkä tulevaisuudessa ei tarvitakaan enää kuin yksi lukutaito, medialukutaito.

20.1.2010 Anttipekka Heiskanen